Eräällä pyhiinvaelluksella

 

 

Katselen lentokoneen ikkunasta pilvien pehmeää mattoa, jolla ei ole alkua sen enempää kuin loppuakaan. Näkymä kiehtoo rajattomuudellaan. Huomaan miettiväni, katselenko parhaillaan kuvaa Jumalan äärettömyydestä ja kaikkivaltiudesta.

 

Kävelen espanjalaista Avilan kaupunkia ympäröivällä jyhkeällä muurinharjalla. Maisemaa hallitsevat kumpuilevat, horisontista toiseen jatkuvat pellot. On tilaa hengittää. Vedän keuhkot täyteen raikasta kevätilmaa. Muurien juurella, vanhan ja uuden Avilan kujat kertovat omia tarinoitaan. Myös minun tarinalleni on tilaa. On levollista olla läsnä juuri tässä - itselleni ja Jumalalle.

 

Viikon mittaan, pitkien kävelyretkien lomassa, käyn muutamissa taidenäyttelyissä katselemassa sekä vanhaa että modernia taidetta, valokuvia ja maalauksia. Kuvat pysäyttävät, puhuttelevat, koskettavat jotain minussa, jäävät pohdituttamaan tai ravitsevat kauneudenkaipuutani.

 

Mutta eihän sen näin pitänyt mennä! Minähän tulin tänne pyhiinvaellukselle espanjalaisten mystikoiden jalanjäljissä. Kirkoissa korvani kuulivat lähinnä turistien hälinän ja kameroiden räpseen. Kosketus pyhään jäi ohueksi. Luostareiden kostean koleat kivisalit pyhäinjäännöksineen jättivät minut kylmäksi ja hämmentyneeksi. Messuissa en kokenut kuuluvani joukkoon. Huomasin suorittavani pyhiinvaellusta. En kohdannut Jumalaa siellä, missä olin toivonut kohtaavani Hänet.

 

Eikö rukoukseni kuitenkin ollut päivittäin: "Herra, puhu minulle sitä kieltä, jota ymmärrän." Ja Hän puhui. Hän kutsui minua irtautumaan suorittamisesta. Hän veti minut kävelemään kauniiseen kevätsäähän. Hän johdatti minut katselemaan avaria maisemia, maan ja taivaan äärettömyyttä. Hän antoi auringon ja kevättuulen pyyhkiä mielestäni kaikki huolet ja harmit. Hän näytti minulle upeita taidenäyttelyitä, jossa sieluni sai virkistyä kauneuden katselusta. Sain voimaantua, levätä ja kuulostella rauhassa elämääni.

 

Jumala yllätti toiseudellaan. Hän yllätti pyhän kosketuksella kaikessa siinä, mikä minulle oli luontevaa ja tuttua. Hän yllätti puheella, jota en tohtinut uskoa hänen puheekseen. Hän näytti kulkevan matkakumppanina vierelläni kaduilla ja poluilla.

 

Ehkä juuri tämän takia Jumala tuli ihmiseksi, ihmisen maailmaan ja arkeen, jotta Ääretön voisi koskettaa äärellistä.

 

Siunatkoon meitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Aamen.

 

Teksti ja maalaus: Satu Toukkari