Kutsu vuoropuheluun

 

Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni...

Jokainen käy sisäistä keskustelua itsensä kanssa. Joskus itseäni tällaisessa keskustelussa selkeyttää, kun käytän apuna kahta tuolia. Otan tyhjän tuolin nojatuolini eteen, sanon mieltäni askarruttavat asiat ääneen. Sitten vaihdan istumaan toiseen tuoliin. Tuolin vaihdos siirtää minut kuuntelemaan itseäni ulkopuolisena. Kaipaan tällaista keskustelutuokiota erityisesti silloin, kun elämä hämmentää, satuttaa, tai heittää eteen valintoja, joita en osaa tehdä. Koen nämä keskustelut yhdeksi rukousmuodoksi. Eikö syvimmältään jokainen keskustelu itseni kanssa ole samalla keskustelua Jumalan kanssa?

Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon. (Ps. 36:10)

Aseta vastakkain kaksi tuolia. Voit sytyttää pöydälle kynttilän, jonka elävä liekki muistuttaa sinua rukouksia kuulevan Jumalan läsnäolosta.

Istuudu toiseen tuoliin, hengitä muutama kerta rauhallisesti sisään ja ulos.

Sano ääneen kaikki mieltäsi painavat asiat.
Mihin asiaan erityisesti haluaisit valoa? Sano sekin ääneen.
Miltä näiden tai yhden sinua askarruttavan asian ääneen sanominen tuntuu kehossasi? Missä kohdin se tuntuu?
Kuulostele rauhassa itseäsi.

Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo...
(Ps. 80:20)

Siirry nyt istumaan "itseäsi vastapäätä" toiseen tuoliin.
Katsele itseäsi lempeästi, ja kuulostele äskeisiä sanojasi kuin ulkopuolisen korvin.
Mitä kuulet?
Mitä haluat sanoa itsellesi? Sano se ääneen omin sanoin.
Sano itsellesi jotain lämmintä ja rohkaisevaa.

Vaihda istumaan alkuperäiselle paikallesi.
Kuulostele äskeisiä sanoja. Miltä ne tuntuvat?
Haluatko vielä sanoa tai kysyä jotain?
Vaihda roolia itsesi kanssa niin kauan kuin koet tarvetta jatkaa keskustelua.

Jätä lopuksi itsesi kokonaisuudessaan hyvän Jumalan huolenpitoon.
Siunatkoon sinua kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Aamen.

Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo. (Ps. 56:14)

Teksti ja maalaus: Satu Toukkari