Kuka uskaltaa koskettaa minua?

 

"Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä, pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin."

 

Pelkään. Häpeän itseäni. Sydäntäni puristaa. En voi kertoa asiasta kenellekään. Jo pitkään jatkunut sairastamiseni oli nostanut pelon pintaan. Lääkärin sanat: "hiv-positiivinen" oli kuin kuolemantuomio. Mikään ei olisi kuin ennen. Minut oli merkitty. Mieheni lähti jo vuosi sitten ja jätti minut yksin lasten kanssa. Kuulin, että hänellä oli toinen perhe kaivoksilla. Miehen sukulaiset syyttävät, että ajoin mieheni pois. "Mies tarvitsee terveen vaimon", he sanoivat. Aavistivatko hekin, mikä minua vaivaa?

 

Lapset, miten heidän käy? Grace on vain neljävuotias. Hänkin sairastaa. Ei kai vaan... Entä Anthony, Tim ja Rachel? Kuka heistä huolehtii, jos minä kuolen? Sydämeni pakahtuu huolesta. Lapset tarvitsevat ruokaa ja vaatteita. Miten selviämme?"

 

" ...samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi."

 

Lopulta kerroin ahdingosta sukulaisilleni. He eivät halunneet auttaa. He pelkäsivät koskettaa minua ja käskivät minun käyttää eri astioita kuin muut. He pyysivät minua muuttamaan pois. Mihin minä menisin?

 

Uskaltauduin kirkkoon ja pyysin pappia rukoilemaan perheemme puolesta. Seurakunnasta olemme tottuneet hakemaan apua vaikeuksiimme. Pappi Samuel katsoi kylmästi minuun. Näin hänen katseestaan tuomion. - Sinä et enää kuulu joukkoomme, hän sanoi. - Olet tehnyt syntiä, jonka seurauksista saat nyt kärsiä. Kristitty ei sairastu aidsiin. Voin rukoilla lastesi puolesta, mutta en sinun. Mene pois!
Minä lähdin itkien. Jumalani, minulla ei ole enää ketään, jos sinäkin minut hylkäät.

 

" ...sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän... näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ... ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta."

 

Sinä päivänä makasin huonokuntoisena kotonani. Joku koputti oveen. Ei, en jaksa enää yhtään pahaa sanaa. Vieras ei antanut periksi, vaan astui sisään.
- Hyvää päivää, sinä olet varmaan Mary. Kuulin sinun sairastavan. Olen Ester, Ruarakan seurakunnan Omega-tukiryhmästä. Olen tullut auttamaan sinua, hän sanoi ja tuli vuoteeni viereen koskettaen kättäni.
Luulin kuulleeni väärin. Halusiko joku todellakin auttaa minua? Epäuskoisena ojensin käteni, johon Ester tarttui epäröimättä.
- Autan sinua saamaan lääkkeitä. Toin myös ruokaa mukanani, kun ajattelin, että saattaisitte tarvita. Mary, sinä et ole yksin, myös minä ja kaikki tukiryhmämme jäsenet ovat hiv-positiivisia. Jumala on meidän kanssamme, totesi Ester ja auttoi minua nousemaan.

 

Jeesus kysyi: "Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn lähimmäinen?"
Lainopettaja vastasi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta." Jeesus sanoi: "Mene ja tee sinä samoin." (Luuk. 10: 30-37)

 

Teksti ja maalaus: Satu Toukkari

 

Tekstin ja kuvan käyttö sallittu, mutta teksti- ja kuvalähde mainittava.